Lilinkotisäätiöllä on joukko vapaaehtoisia, jotka ovat olleet mukana toiminnassamme jo vuosien ajan, mutta joka vuosi meillä aloittaa myös muutamia uusia vapaaehtoisia.
Uudet vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneet kokoontuivat aiemmin syksyllä Långin talollamme Malmilla, missä he tapasivat henkilökuntaamme, asukkaitamme sekä vapaaehtoistoiminnassa jo pidempään mukana olleita, kuten Kaarinan ja Tarjan, joille on jo ehtinyt kertyä kokemusta Lilinkotisäätiön vapaaehtoistoiminnasta.
Kaarina tuli mukaan Lilinkotisäätiön vapaaehtoistoimintaan vuonna 2014 Metro-lehdessä olleen ilmoituksen innoittamana.
– Lähipiirissäni ei ole mielenterveystoipujia, vaan Lilinkotisäätiölle vapaaehtoiseksi tuleminen oli ihan sattumaa. Muistan, että joku toi työpaikan kahvipöytään Metro-lehden, jossa oli Lilinkotisäätiön vapaaehtoistoiminnan mainos ja mietin, että tuohan vaikuttaa hyvältä ja se on vieläpä Malmilla, että menenpä sinne, Kaarina kertoo hymyillen.
– Eläköitymisen myötä elämään kaipasi uutta sisältöä. Mulla on sellainen, etten halua jäädä kotiin, vaan jonnekin pitää lähteä ja toimia, Kaarina naurahtaa ja kertoo tekevänsä Lilinkotisäätiön ohella muitakin vapaaehtoistöitä.
Myös Tarja löysi Lilinkotisäätiön sattumalta käydessään vapaaehtoistoiminnan messuilla alkuvuodesta 2019.
– En ollut mitenkään etukäteen ajatellut, että haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä mielenterveysalalla. Menin messuille avoimin mielin ja ajattelin, että voisin tehdä vapaaehtoistyötä vanhusten parissa. Messuilla esittäytyi myös Lilinkotisäätiö ja mietin, että miksi ei, Tarja muistelee.
Monia mahdollisuuksia auttaa
Kaarina toimii vapaaehtoisena Långin talolla avoimessa toiminnassa, kun taas Tarja käy Mäkikodin palvelutalossa.
– Yleensä olen mukana ompeluseuran tapaamisissa kerran viikossa. Lisäksi olen ollut auttamassa erilaisten tilaisuuksien kahvituksissa ja muussa toiminnassa tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan, Kaarina kertoo.
Myös Tarja tekee vapaaehtoistöitä Lilinkotisäätiöllä noin kerran viikossa muutaman tunnin ajan.
– Tulin tammikuussa olleen infotilaisuuden jälkeen tutustumaan Mäkikotiin ja olen nyt käynyt Mäkikodilla siitä saakka.
Vapaaehtoistyö Lilinkotisäätiöllä on hänelle pitkäaikaisin, vaikka muitakin vapaaehtoistöitä on tullut kokeiltua.
– Tämä on ollut motivoivaa ja mukavaa, Tarja toteaa hymyillen.
– Usein asukkaita on jo alakerran yhteisissä tiloissa odottamassa, kun saavun, mutta joskus olemme myös jonkun asukkaan kanssa kaksin.
– Vapaaehtoistyö Mäkikodilla on pitkälti ollut jutustelua ja seuranpitoa. Olemme myös ulkoilleet ja pelailleet asukkaiden kanssa sekä katsoneet yhdessä erään asukkaan kanssa YouTubesta musiikkivideoita ja sovimmekin jo, että voisimme järjestää levyraadin, Tarja kertoo työstään.
Vapaaehtoista, ei velvollisuus
Vaikka suuri osa vapaaehtoisistamme tekee vapaaehtoistöitä säännöllisesti, niin vapaaehtoisuus on nimensä mukaisesti vapaaehtoista toimintaa, ei velvollisuus.
– Vapaaehtoistyö ei tunnu lainkaan taakalta, kun voin vain ilmoittaa, jos en joskus pääsekään tulemaan, Kaarina sanoo.
– Tietynlainen säännöllisyys on kuitenkin se, joka pitää sen jutun mielestäni yllä, joten pyrin käymään viikoittain. Ja jos on kauemmin poissa, vaikka lomamatkalla, niin kyllä ihmiset kyselevät perään, että mitähän minulle on tapahtunut, kun en ole paikalla, Kaarina jatkaa.
– Kyllä siitä sellainen tietynlainen yhteenkuuluvuus syntyy, kun käy usein.
– Asukkaiden kanssa tulee tosiaan tutuksi, kun käy säännöllisesti, Tarja säestää.
Vapaaehtoisista pidetään huolta
Vapaaehtoisillemme järjestetään infotilaisuus ja koulutusta, joissa kerromme toiminnastamme ja asukkaistamme yleisesti. Lisäksi vapaaehtoiset pääsevät tutustumaan toimintaamme haluamassaan palvelutalossa tai Långin talolla, jolloin he voivat tehdä myös päätöksen halukkuudestaan tehdä vapaaehtoistöitä Lilinkotisäätiöllä.
Tutustumiskerralla keskustellaan vapaaehtoisen aikaisemmasta vapaaehtoistyön sekä mielenterveyskentän tuntemuksesta ja kokemuksista. Lisäksi koulutuksessa puhutaan skitsofreniasta ja siitä, kuinka se näkyy arjen toiminnoissa.
– Vaikka minulla ei ollut aiempaa kokemusta mielenterveystoipujista, ei minulle ole koskaan tullut turvatonta oloa vapaaehtoisena toimiessani. Lilinkodin asukkaista pidetään hyvää huolta ja heillä on ohjaajat ja hoitajat säätiön puolesta, joten meidän tehtävämme on olla vain seurana ihmisille, Kaarina toteaa hymyillen.
Infon ja koulutuksen lisäksi vapaaehtoisillemme järjestetään myös virkistystoimintaa sekä mahdollisuus työnohjaukseen, jossa vapaaehtoiset voivat kertoa omista kokemuksistaan ja kehittää toimintaa yhdessä muiden vapaaehtoisten ja säätiön henkilöstön kanssa.
Vapaaehtoistyöstä hyvää kaikille
Vapaaehtoisemme ovat osa yhteisöämme, lilinkotilaisia, ja tekevät kanssamme arvokasta työtä mielenterveystoipujien aseman parantamiseksi. Vapaaehtoistoiminnasta hyötyvät kaikki, niin asukkaamme, talojen ohjaajat kuin vapaaehtoiset itse.
– Vapaaehtoistyö tekee hyvää ja piristää. Kun antaa muille aikaa, niin saa itsellekin monia hienoja asioita, Kaarina summaa vapaaehtoistoimintaa.
– Yksi tapaus liikutti minua. Olimme erään asukkaan kanssa jutelleet hänen lahjaksi saamastaan kahvista, jota en ollut koskaan maistanut. Pohdin siinä keskustelun aikana, että voisin sitä joskus ostaa ja nyt olen sitä ostanutkin, mutta tämä asukas ehti jo yhdessä vaiheessa minulta kysyä, että olenko jo hankkinut sitä. Se oli mielestäni todella liikuttavaa, kun siitä meidän jutustelusta oli jo mennyt useita viikkoja, ja hän edelleen muisti sen. Se pieni keskustelu kahvista ei ollut mikään turha keskustelu, Tarja muistelee.
– Vapaaehtoisena saakin olla paljon myös kuuntelijana ja tukena.
– On todella tärkeää, että joku kuuntelee. Ei tarvitse olla sen kummempaa edes. Kuunnellaan, jos on jotain, mistä ihmiset haluavat puhua ja se riittää. Kiireettömyys onkin tärkeä osa vapaaehtoisena toimimista. Kaarina täydentää.
Viimeisimmät kommentit