Lilinkodissa eletään omannäköistä arkea, jota tahdittavat muun muassa rakkaat harrastukset. Pekinkodin asukkaita Harria ja Hannua yhdistää rakkaus musiikkiin.
Oli kipakka helmikuinen talvipäivä, kun Harri kiersi siskonsa kanssa läpi palvelutaloja. Lopulta he päätyivät Pekinkotiin.
– Tämä on paras paikka kaikista palvelutaloista, Harri toteaa nyt, 13 vuotta myöhemmin.
Vieressä istuva Hannu taas on asunut Harrin naapurina kolme ja puoli vuotta. Miehiä yhdistää naapuruuden lisäksi rakkaus musiikkiin.
Ennen Pekinkotiin muuttoa Hannu toimi sähköasentajana. Harri taas on tehnyt pitkän uran ammattimuusikkona, kiertäen Suomea bändinsä kanssa. Basistina ja kitaristina toiminut Harri tiesi aina, että musiikki on hänen kutsumusammattinsa.
– Koulu jäi kesken, koska musiikki vei voiton. Läksin pois lukiosta. Ei tullut ylioppilaslakkia vaan muusikon ura, Harri nauraa.
Musikaalisuudella on Harrin suvussa pitkät juuret. Hänen äitinsä oli konserttiviulisti, ja isä ja sisko lauloivat. Äidinisä taas voitti 30-luvulla Suomen Kansanpelimanni -mestaruuden. Myös Hannun ensimmäinen musiikkimuisto on jo lapsuudesta. Hänen äidillään oli tuolloin tapana hyräillä hellan ääressä ruokaa laittaessaan.
Musisointia omaksi ja muiden iloksi
Harrin musiikkipolku vei isoille keikkalavoille ympäri Suomea. Suurin yleisö oli Keimolan juhannuksessa vuonna 1969, jolloin lavan eteen oli kerääntynyt 15 000 ihmistä. Harri yhtyeineen soitti tuolloin The Beach Boysin lämppäribändinä.
Musiikki on iso osa Harrin elämää yhä tänäkin päivänä ja bändihommat ovat saaneet jatkoa Pekinkotiin muuton jälkeen. Hän soittaa lilinkotisäätiöläisten Timjamit-bändissä. Bändi treenaa kerran viikossa Lilinkotisäätiön Koskikodissa, jonne on rakennettu oma bändihuone asukkaiden käyttöön.
Timjamit eivät kuitenkaan treenaa vain omaksi ilokseen, vaan bändillä riittää myös keikkaa. Timjamit ovat esiintyneet monissa säätiön tapahtumissa, ja bändi on myös joka vuosi järjestettävän Moniäänirockin vakioesiintyjä. Moniäänirock on valtakunnallinen mielenterveystoipujien musiikkitapahtuma, jonka järjestämisessä myös Lilinkotisäätiö on mukana.
Esiintymisessä parasta on tunne
Harri ja Hannu käyvät myös yhdessä karaokessa. Hannu laulaa karaokea ahkerasti, 3–4 kertaa viikossa. Hän ei enää käy karaokebaareissa laulamassa, mutta Pekinkodissa tärkeän harrastuksen jatkuminen on tehty mahdolliseksi: välineet löytyvät, laulaa saa koska haluaa ja yleisöä on aina.
– Esiintymisessä parasta on se tunne, Hannu tiivistää.
– Musiikki on antanut hirvittävän paljon energiaa ja kaikkea hyvää. On hienoa, että pääsee soittamaan. Mitä se maailma olisi ilman musiikkia? Ei paljon mitään, miettii Harri ja hiljenee hetkeksi.
Musiikki on auttanut Harria myös vaikeiden aikojen yli. Nyt hän kuvaa elämäänsä antoisaksi ja tasapainoiseksi. Pekinkodissa on hyvä asua muiden asukkaiden ja ohjaajien kanssa. Myös Hannu on tyytyväinen tämän hetkiseen menoon. Hän nauttii karaoken lisäksi Pekinkodin yhteisistä reissuista, joita on tehty muun muassa Tallinnaan ja Porvooseen. Myös voimavarakurssi ja reissut Vihdin-mökille ovat jääneet mieleen.
Tulevaisuudessa kumpikin miehistä tahtoo jatkaa lavojen valloitusta, Hannu karaoken puolella ja Harri Timjameiden kanssa. Treenit ja musisointi siis jatkuvat!
Viimeisimmät kommentit