”Kyllä se tuntui siltä, kuin kotiin olisi tullut”

Tässä artikkelissa Suutarinkodin ohjaaja kertoo ajatuksiaan arjesta Lilinkotisäätiöllä.

Kuulin Lilinkotisäätiöstä ensimmäisen kerran ammattiliittoni edustajalta, joka oli itse ollut aikaisemmin töissä täällä ja hän suositteli paikkaa minulle. En ollut aiemmin ollut mielenterveys- ja päihdepuolella töissä, eli siinä mielessä hyppäsin ihan uuteen maailmaan ja opiskeltavaa oli aluksi paljon. Ensimmäiset kaksi vuotta olin töissä Viertokodissa, jonka jälkeen siirryin Suutarinkotiin, kun siellä aukesi ohjaajan vakipaikka.

Suutarinkodissa ehdin työskennellä hieman vajaa 2 vuotta ennen kuin siirryin töihin yksityiseen silmäsairaalaan, jossa työajat sopivat paremmin silloiseen elämäntilanteeseeni. Vaikka uudessa työssä ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, huomasin silti koko ajan ikävöiväni takaisin säätiölle. Kun sitten kuulin, että Suutarinkodissa aukeaa ohjaajan paikka, jossa työajat olisi sovitettavissa elämäntilanteeseeni, en aikaillut, vaan hain paikkaa saman tien. Lopulta ehdin olla vain 10 kk pois säätiöltä.

Kyllä se tuntui siltä kuin kotiin olisi tullut, kun pääsin takaisin tänne. Meillä on täällä Suutarinkodissa todella avoin työilmapiiri ja erittäin huumorintajuista porukkaa. Ja tietysti aivan ihanat asukkaat, jotka ovat tämän koko homman suola. Nautin siitä, että meillä on täällä niin kodinomainen ilmapiiri. Tämä paikka on meidän asukkaiden koti ja me olemme täällä heitä varten. Vaikka on tärkeää tietää ja ymmärtää asukkaiden sairauksista ja diagnooseista, on ihanaa nähdä persoonat sairauksien takana. Eivät ne diagnoosit ole se juttu.

Minua viehättää tässä työssä myös se, että saan niin paljon vaikuttaa siihen, mitä teen ja miten teen. Säätiö on antanut meille tosi hyvät puitteet tehdä työtämme. Kaikessa myös näkee, että tämä on voittoa tavoittelematon paikka. Ei mennä asioissa raha edellä ja se on itselleni tärkeää.

Palvelutalomme johtaja Marika Hamarila kannustaa meitä rohkeasti tuomaan omia mielenkiinnon kohteitamme osaksi työarkea. Meillä on esimerkiksi hyvin vapaat kädet toteuttaa asukkaiden viriketoimintaa. Kesällä oli ihanaa istutella kukkia yhdessä heidän kanssaan. Olen myös ideoinut meille Suutarinkotiin oman hemmotteluryhmän, jossa teemme muun muassa jalkahoitoja, kynsienlakkausta ja kampauksia. Meillä käy säännöllisesti myös kampaaja talossa, mutta koska toiset asukkaista ovat hyvin vähävaraisia, niin leikkaan siksi myös itse heidän hiuksiaan.

Lilinkotisäätiölle tärkeä toipumisorientaation viitekehys näkyy arjessamme muun muassa siten, että yritämme tehdä asukkaiden arjesta mahdollisimman heidän näköistään ja pyrimme siihen, että asukkaat voisivat mahdollisimman paljon itse päättää asioistaan. Meillä Suutarinkodissa suurin osa asukkaista on jo sen verran iäkkäitä, että heidän kohdallaan toipumisen tavoite ei ole itsenäinen asuminen, mutta on tärkeää, että hekin voivat halutessaan oppia uusia asioita ja kokea elämänsä mielekkääksi.

Yksi asia, mikä tässä työssä joskus kuormittaa, on se, jos henkilökuntaa on sairauspoissaolojen vuoksi liian vähän. Sjiaisia ei ole aina helppoa saada. Tietysti myös koronarajoitukset ovat sekottaneet normaalia arkea ja toivon, että niistä päästäisin pian kokonaan eroon!