Pian eläkkeelle siirtyvä Pertti on ollut mukana Lilinkotisäätiön vapaaehtoistoiminnassa viime syksystä lähtien.
Syyskuussa 2019 vapaaehtoistoiminnan messuilla Vanhalla ylioppilastalolla oli paikalla yli 70 vapaaehtoistyön tarjoajaa, myös Lilinkotisäätiö, jonka messuilla vieraillut vapaaehtoistoiminnasta kiinnostunut Pertti löysi sattumalta.
– Mulla ei ollut messuille mennessä etukäteen ajatusta siitä millaiseen toimintaan tahtoisin osallistua. Olin vain saanut ajatuksen, että olen ollut itsekseni niin paljon, että mun olisi hyvä tavata muita ihmisiä. Koin että vapaaehtoistoiminta voisi olla hyvä tapa, Pertti kertoo.
– Lilinkotisäätiön ohjaaja Toni tuli messuilla juttelemaan ja kertoi, että säätiöllä on lokakuun lopulla vapaaehtoistoiminnan infotilaisuus Malmilla.
Pertin mielenkiinto heräsi ja hän kävi infotilaisuudessa kuulemassa lisää säätiön toiminnasta. Sillä tiellä ollaan edelleen.
Suoraan mukaan toimintaan
Syksyn alkuinfojen ja vapaaehtoissopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Pertti pääsi suoraan mukaan toimintaan. Hän alkoi käydä viikoittain Sepänkodin asukkaiden kanssa Malmilla sijaitsevalla kuntosalilla. Toisinaan kuntosalille tulee asukkaita muistakin palvelukodeista, kuten Malmilla sijaitsevasta Pekinkodista.
Lisäksi Pertti käy kerran viikossa säätiön kävelyfutistreeneissä yhdessä asukkaiden ja ohjaajien kanssa, ja osallistuu toisinaan muihinkin menoihin oman aikataulunsa mukaan. Hän on ollut säätiöläisten seurana esimerkiksi jääkiekko-otteluissa ja ravintolassa.
– Olen nyt mukana lähinnä sellaisissa jutuissa, joita teen muutenkin vapaa-ajallani eli kuntoiluun liittyvissä. Jossain vaiheessa voisin ehkä lähteä mukaan muihinkin säätiön vapaaehtoisjuttuihin näiden tämänhetkisten lisäksi, Pertti toteaa hymyillen.
Vapaaehtoistoiminta yllätti
Pertti kertoo, että hänen käsityksensä vapaaehtoistoiminnasta on muuttunut tämän vajaan vuoden aikana, jonka hän on toiminut säätiön vapaaehtoisena. Ennakkoajatus vapaaehtoistoiminnasta kietoutui voimakkaasti vapaaehtoistyön käsitteen ympärille.
– Aluksi toiminta oli erilaista kuin oli ajatellut. Mietin että ei tämä kyllä mitään työtä ole, vaikka usein Suomessa puhutaankin vapaaehtoistyöstä, Pertti toteaa.
– Toiminta ei noudatellut sellaista työelämästä tuttua kilpailuyhteiskunnan mallia. Eikä esimerkiksi kävelyfutiskentällä ole sellaista tavan futiskentiltä tuttua kilpailumentaliteettia vaan tärkeämpää on yhteistoiminta, jo senkin takia, että erot ovat aika isoja, Pertti sanoo.
– Sanoisinkin olevani mukana vapaaehtoistoiminnassa ennemmin kuin tekeväni vapaaehtoistöitä. Käyn kuntosalilla ja kävelyfutiksessa yhdessä muiden kanssa, hän lisää.
Vapaaehtoisuus on avartanut näkökulmaa
– Säätiön vapaaehtoistoiminnassa on ollut hienoa se lähtökohta, että aina lähdetään liikkeelle ihmisestä itsestään ja ihmisen omista lähtökohdista, Pertti sanoo.
– Tämä on avartanut näkökulmaani. Yhteiskunnassamme on usein olemassa valmis muotti, johon ihmisten tulee sopeutua. Mielestäni tarvittaisiin kuitenkin enemmän erilaisuuden sietokykyä, hän lisää.
Näkökulman avartumisen lisäksi Pertti kertoo vapaaehtoisuuden opettaneen hänelle joustavuutta.
– Tilanteet vaihtelevat toisinaan, joten tässä tulee olla hieman joustava. Olen yleensä aika suunnitelmallinen, mutta näissä hommissa kaikkea ei voi suunnitella etukäteen. Pitää katsoa miten asiat kehittyvät ja toimia sitten sen mukaan, ja se on ihan hyvä juttu, Pertti toteaa.
Motivoivaa tekemistä
– En ole lähtenyt toimintaan mukaan ajatuksella, että pelastaisin jonkun, enkä toisaalta ajattele etteikö tekemisilläni olisi mitään väliä, Pertti kertoo.
– Motivoivaa tässä on se, että voin antaa oman panokseni ja koen olevani jollain tapaa tarpeellinen. Saan tästä myös itse paljon, muun muassa sosiaalisia kontakteja, ja ennen kaikkea erilaisia sosiaalisia kontakteja kuin aikaisemmin olen saanut. Lisäksi on hienoa, että vapaaehtoisena olen osa yhteisöä, Pertti summaa motivaatiosta kysyttäessä.
Vapaaehtoistoiminta on yllättäen avannut Pertille myös aivan uusia näkökulmia omaan itseen ja elettyyn elämään.
– Tässä ollaan ihmisiä ihmisille, eikä mennä titteleiden taakse. Ei ole tarve olla jotain kuten työelämässä. Olenkin huomannut, että voin olla avoimempi. Olen myös alkanut pohtia enemmän omaa elämääni ja työstämään tiedostamattanikin sellaisia asioita, joita en ole ennen uskaltanut välttämättä edes ajatella, Pertti kertoo.
Artikkelin kuvat: Matias Sakko/Kukunori Ry.
Viimeisimmät kommentit