Lilinkotisäätiö viettää tänä vuonna 15-vuotisjuhlavuottaan, jonka kunniaksi Lilinkotisäätiön kehittämispäällikkö Heikki Hyvönen kertoo juttusarjassaan säätiön 15-vuotisesta taipaleesta. Sarjan toisessa osassa Heikki avaa säätiön yhteisöllistä päätöksentekomallia.
Lilinkotisäätiön alkuvuosien kasvu oli kiihkeää ja organisaation resurssit menivät talojen sisustamiseen, henkilökunnan rekrytoimiseen ja muihin käytännön järjestelyihin, toiminnan sisällön suunnittelun jäädessä talojen työryhmille. Tuolloiset toimintamallit omaksuttiin pitkälti jo olemassa olevilta toimijoilta, kuten juttusarjani aiemmassa osassa kerroin.
Rakennusvaiheessa säätiön toimintaa johti Leena Juslin eläkkeelle jäämiseensä asti, vuoteen 2006, jonka jälkeen toiminnanjohtajaksi valittiin Riikka Kallio, jonka aikana pääosassa on ollut sisältöjen kehittäminen.
Lilinkotisäätiön palvelutalojen päätöksentekomalli muotoutuu
Vuonna 2008 kaikki kuusi taloamme olivat valmiina ja toiminnassa. Talojen toimintatavat syntyivät ratkaisukeskeisesti: kun eteen tuli ongelma, ratkaisimme sen ja jaoimme kokemukset ratkaisusta talojen kesken.
Alkuvuosien aikana taloillamme muodostui tehostetun asumisen malli, jossa asukkaat ja henkilökunta muodostivat jokaisessa talossa oman yhteisönsä. Näiden yhteisöjen jäsenten oikeudet ja velvollisuudet pyrittiin määrittelemään ja säätiön asukkaat ja ohjaajat yhdessä loivat taloille yhteisöllisen päätöksentekomallin, joka selkeytti talojen päätöksentekoa. Palvelutaloihin muodostuneet yhteisöt päättivät laajasti palvelutaloaan koskevista asioista. Tämän mallin ulkopuolelle jäivät kuitenkin päätökset asumisen hinnasta ja kustannuksista.
Asumisen hinta ja kustannukset
Palvelutalot ovat Lilinkotisäätiön omistamia ja hallinnoimia asumisyksiköitä, joista Helsingin kaupunki ostaa tehostetun palvelun palveluasumista. Palvelujen hinnat, ja siten käytettävissä olevat varat määritellään kilpailutuksen jälkeen säätiön ja kaupungin tekemällä ostopalvelusopimuksella ja sovitut hinnat vahvistaa säätiön hallitus.
Vuokra muodostuu asumiskustannuksista sekä rakennuksen rakentamis- ja ylläpitokustannuksista ja sen määrittelee kiinteistöjä hallinnoiva kiinteistöosakeyhtiö Niemikotitalot. Asukkaiden oman maksuosuuden taas määrittelee sosiaalivirasto.
Palvelutalojen yhteisöt eivät näin ollen voi päättää asumisen hinnasta ja kustannuksista, vaan niistä päätetään palvelutalojen ulkopuolella. Muuten taloihin muodostuneet yhteisöt päättävät laajasti palvelutaloaan koskevista asioista.
Seuraavassa avaan Lilinkotisäätiön palvelutaloille muodostunutta päätöksentekomallia, jossa yhteisöllisyys oli merkittävässä osassa. Palvelutalojen yhteisöillä oli jo toiminnan alkuvuosina laaja päätöksentekovalta.
Asukkaat päättävät omista henkilökohtaisista asioistaan
Alusta asti oli selvää, että asukkaamme päättävät itse omista henkilökohtaisista asioistaan, kuten asuntonsa sisustamisesta, omasta vapaa-ajan vietostaan, omien varojensa käytöstä, omista mielipiteistään sekä päivä- ja viikko-ohjelmistaan.
Lisäksi asukkaat päättävät yhdessä talon järjestyssäännöistä ja päiväjärjestyksestä. Asukkaita kuullaan myös muissa talon asioissa, esimerkiksi talojen ruokalistoihin ja työntekijöiden vakinaistamiseen liittyen.
Talojen erilaiset päätöksentekoelimet
Taloillamme järjestettiin jo alkuvuosina yhteisökokouksia, joissa käsiteltiin koko taloa koskevia asioita. Yhteisökokouksissa päätettiin mitä ryhmiä talossa toteutetaan ja kuka niihin voi osallistua. Niissä suunniteltiin ja päätetiin myös talojen yhteiset retkikohteet. Yhteisökokous hyväksyi lisäksi ruokalistat, jotka koottiin vähintään kerran puolessa vuodessa kerättyjen ruokatoiveiden pohjalta.
Yhteisökokouksissa päätettiin myös hankinnoista ja osallistuttiin esimerkiksi uusien huonekalujen valintaan. Kokouksissa käsiteltiin lisäksi kuukausittain ilmapiiriin ja turvallisuuteen liittyviä asioita sekä otettiin kantaa henkilökunnan työskentelyyn.
Talojen yhteisöjen lisäksi ryhmäkodeilla on omat yhteisönsä ja ryhmäkokouksensa, joissa jo toiminnan alkuvuosina päätettiin ryhmäkotia koskevista asioista. Kerroskohtaisten yhteisöjen kokouksissa taas päätetään oman kerroksensa asioista. Näissä yhteisö-, ryhmäkoti- ja kerroskokouksissa tehdään yhdessä päätöksiä arjen yhteisten tehtävien työnjaosta.
Asukastoimikunnan asema
Palvelutaloille muodostuneiden yhteisöjen lisäksi Lilinkotisäätiön palvelutalojen asukkaat valitsevat kussakin talossa keskuudestaan jäsenet asukastoimikuntiin, joiden tehtävänä on ajaa asukkaiden etuja ja toimia heidän ”äänitorvenaan”.
Toimikunnat muun muassa laativat talojensa järjestyssäännöt sekä järjestävät tapahtumia ja retkiä asukkaiden toiveiden mukaan. Asukastoimikunnat järjestävät myös varainhankintaa esimerkiksi pitämällä kirpputoreja ja järjestämällä bingoa. Asukastoimikunta päättää oman virkistyskassansa käytöstä niin, että varoja käytetään asukkaiden yhteiseksi hyväksi.
Henkilöstön rooli päätöksenteossa
Myös henkilöstö on alusta alkaen ollut tärkeässä osassa päätöksenteossa. Henkilöstön osallistuminen työn suunnitteluun ja päätöksentekoon järjestettiin aluksi siten, että toiminnanjohtajasta, kehittämispäälliköstä, talouspäälliköstä, palvelutalojen johtajista ja henkilöstön edustajasta koostuva johtoryhmä teki päätökset siitä, miten strategiaa ja henkilöstöpolitiikkaa toteutetaan.
Erillisten työryhmien, kuten virkistystoimikunnan, koulutustoimikunnan ja laatutyöryhmän avulla taas suunniteltiin ja toteutettiin toimintaa. Työryhmiin pyrittiin saamaan henkilökuntaa kaikista palvelutaloista.
Vastaavan ohjaajan tehtävät, ohjaajan tehtävät ja rooli, henkilöstön koulutusohjelma, virkistystoiminta ja muut henkilöstöön liittyvät asiat määriteltiin yhdessä mahdollisimman kattavasti kaikkia kuunnellen. Vuonna 2016 yhteisöllisen työn työnohjausta kehitettiin yhteistyössä Kuntoutussäätiön kanssa ja monikulttuuriseen työyhteisöön haettiin eväitä Helsingin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen Monatta-hankkeen avulla.
Kehitystyö jatkuu
Alkuvuosina säätiön strateginen työ, visiot ja arvot työstettiin yhteistyössä ja tähän kehitystyöhön osallistuivat kaikki, asukkaista henkilöstöön ja hallituksen jäseniin.
Yhdessä luomamme yhteisöllinen malli ja rakenteet toimivat hyvin ja ne alkoivat tuottaa tulosta. Turvallisessa ja aktiivisessa ympäristössä ihmisten yksilölliset tarpeet tulivat esiin ja asukkaamme toipuivat.
Vaikka yhteisöllinen malli oli toimiva, oli säätiön kuitenkin aika uudistua muuttuvien haasteiden mukana. Yhteisöllisyys siinä muodossa kuin se meillä toteutui ei vastannut enää yksilöiden kehitystarpeisiin. Vuonna 2018 säätiöllä alkoi uusi strategiakausi ja toipumisorientaation aika. Pureudun tähän viime vuosien kehitykseen juttusarjani viimeisessä osassa myöhemmin tämän vuoden puolella.
Viimeisimmät kommentit